Ostoksilla ollessani törmäsin edulliseen juuttunaruun ja oitis muistin kuinka rönsyliljani tarvitsisi lisää elintilaa.

Ostin kolme narukerää.

_ _ _

Kahdeksankymmentäluvulla oli kovasti muotia solmeilla naruamppeleita. Solmeilin niitä useita. Tein yhden ruukun sekä kahden ruukun amppeleita. Tosin osasin vain yhden solmun ja siitäkin ainoastaan kaksi tapaa yhdistellä niitä. Naruamppelit menivät pois muodista enkä ollut sitä taitoa tarvinnut kuin viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Opetin silloin teini-ikäiselle tyttärelleni tämän solmeilun jalon taidon. Hän innostui siitä niin, että solmeili kesäkäsityönään makrameekassin.

 Kas kummaa kuinka kädet muistavat silloinkin, kun jokin taito ei heti siitä aktiivisimmasta muistista löydykään. Vuosikymmenten jälkeen minun oli solmeiltava mallikappale. Sen sentään muistin, että neljän narun nipuista se lähtee. Otin vain lankanipun käteen ja hetken sitä pyöriteltyäni se amppelintekokotaito löytyi.

 Senkin hoksasin minkä takia niitä helmiä sinne väliin piti laittaa. Solmeillessa kaksi laitimmaista narua kuluvat sisempiä nopeammin, mutta helmen kohdassa voi näppärästi vaihtaa keskimmäisten ja ulompien narujen paikkaa. Narut pysyvät yhtäpitkinä työn loppuun asti.

Ainoa solmu jonka osaan...

Ensin toinen laitimmainen naru viedään kahden keskimmäisen yli.

Sitten toinen laitimmainen viedään edellisen yli ja keskimmäisten ali ja syntyneestä silmukasta läpi.

 Kevyt kiristys. Solmittaessa koko ajan samaan suuntaa solmurivi kiertyy kierteelle.

Solmittaessa vuoronperään oikeankätinen ja vasenkätinen solmu, solmujonosta tulee tasainen.

_ _ _

Nyt amppelin tekoon!