Tämä blogi jatkuu uudessa osoitteessa ja uudella nimellä:

"Arkiset askareet"

http://arkisetaskareet.blogspot.fi/

Helpoimmin pääset uudistettuun blogiin oikealla olevasta linkistä.

Kiitos kaikille teille, jotka olette blogissani vierailleet. Toivottavasti tapaan teidät jatkossakin.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille

- Irene-

Ekaluokkalaiset askartelivat Petteri-punakuonoja. Mallina on käytetty omaa jalkapohjaa ja omia käsivarsia. Jalkapohjasta tuli pää, käsivarsista sarvet. Työ tehtiin repimällä.

Repimällä on tehty myös suurikokoiset tontun päät, jotka roikkuvat käytävän katosta. On siinä tonttu poikineen vahtimassa ketkä kaikki ekaluokan ovesta käyvät.

Tortut oli tarkoitus liimata korttipohjille. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Varastosta löytyi rintaneulapohjia ja magneetteja. Ei tullutkaan kortteja vaan joulutorttu-rintaneuloja ja -jääkaappimagneetteja. Vähän kuin sadussa, jossa hiiri ryhtyi ompelmaan kissalle liiviä ja lopulta hiiri saikin aikaiseksi vain tuluskukkaron (tai jotenkin sinnepäin).

Puikkoliimalla huovat yhteen, kuumaliimalla magneetit ...

... kunhan se on punainen!

- - -

Vetskari löytyi kirpparilta ja nappi ihan omista nappipurkeista. Rintakoru niistä syntyi automatkalla tyttären luo. Näin joulun alla kun ei sovi olla toimettomana!

Jos joulu on kiireistä aikaa perheiden äideille, niin on se sitä myös meidän koulumme ekaluokkalaisille! Olisi niin paljon kivaa, mitä vielä ennen joululomalle lähtöä ehtisi tehdä. Mukavaksi askartelun tekee se, että kaikki tekevät ja kaikki onnistuvat. Opettajalla on aina ennen käsityötuntia omat visionsa, vaan lapset yllättävät luokkamme aikuiset kerta kerran jälkeen!

Tupsujen teko on kaiketi kaikkien lasten mieleen. Ainakin se on ihan kiva juttu osata!

Kuusenkoristeiksi käyvät mitä kirjavimmatkin tupsut.

Liimalla vähän hilettä pintaan ja kas, koriste on valmis!

Ei käy joulun odotus pitkäksi, kun on mitä puuhastella!

Askartelimme iltapäiväkerhossa vähän valoa, lämpöä ja tunnelmaa.

Koulumme ruokalasta poistettiin vanhat vaneriset tarjottimet joita me nykyisin käytämme laveerauksessa pohjana. Teippasimme vesiväripaperit maalarinteipillä tarjottimien nurjalle puolelle ja piirsimme palavat kynttilät vahaliiduilla. Mitä huolellisemmin vahaliitupiirros on väritetty sen parempi on lopputulos. Vahapirroksen päälle sivelimme ensin puhdasta vettä, sen jälkeen sinistä vesiväriä ja viimeiseksi vielä punaista. Yllätys, yllätys, syntyikin violettia.

Työt jätettiin hyllyn päälle kuivumaan yön yli, vaakatasoon. Kun teippaukset seuraavana päivänä revittiin varovasti pois, paljastui alta puhtaan valkoinen "kehys".

Särmää ja kolmiuloitteisuutta töihin tuo päälle liimattu lyhty. Ensin lyhty sommitellaan noin puolen sentin levyisistä pahvisuikaleista. Kun lyhty on noin suurinpiirtein sellainen, mikä siitä on tarkoitus tulla, siistitään pahvisuikaleet lopulliseen pituuteensa ja liimataan paikoilleen.

Tällä kertaa näin:

Pieni kumpare soraa pahvin päälle, lehden kokoon sopiva.

Lehti asetellaan kasan päälle, lehtiruodit ylöspäin.

Löysähkö betoni taputellaan lehden päälle ohueksi kerrokseksi.

Valun väliin asetellaan kanaverkkoa betoniraudoitukseksi ja vielä kerros betonia päälle. Betonikakku kannattaa silotella reunoiltaan hyvin, joota se jää siistiksi kuivuttuaan.

Muutaman päivän kuluttua, kun betoni on varmasti kestävää valu puretaan ts. kakku vain nostetaan pois hiekkakasan päältä.
 

Lehti ja kiinni jääneet hiekat poistetaan. Tässä vadissa on jo valuvaiheessa asetettu alumiiniputki paikoilleen suihkulähteen vesisuihkuputken läpimenoa varten.

Lehden poistaminen onkin sitten se ongelmallisempi juttu....

...kunpa joku kertoisi miten se tehdään!

Suihkulähteen aihio on siis hyvällä mallilla. Nyt vain kehittelemään suihkulähteen vesisuihkua ja altaan paikkaa.

Reykjavikissa, eräässä Laugavegur-ostoskadun liikkeesä mieltämme ilostuttivat suloiset, monenkirjavat viirit. Mukavasti ne risteilivät ympäri myymälää ristiin rastiin.

Muistettavana oli ajatus, että ekaluokkalaisetkin varmasti osaisivat moiset liput värkätä.

Lippusiima otti asiakkaat vastaan jo myymälän ulkopuolella.