Kaivoin varastosta ja saunakamarista vanhat kesätuolit esille, näky oli lohduton. Kangasosat olivat täynnä homepilkkuja ja metalliosat olivat  ruosteessa. Rohkeasti otin ja riisuin yhden tuolin kokeillakseni onnistunko väsäämään tuoleihin uudet kankaat.

Kangasvarastostani löysin vanhat markiisikankaiset verhot. Värikin passasi kesäiseen fiilikseeni.

Ompelin uuden istuinosan tismalleen alkuperäisen kankaan mitoilla.

Asettelin osat paikalleen ja katsoin mallia vielä purkamattomasta tuolista.

Itse en olisi jaksanut vetää jousia paikoilleen, siinä tarvitsin miehen apua.

Lopussa kiitos seisoo.

Raidat ovat vähän epäkeskeisesti, mutta vanhasta tehdessä pitää olla armollinen itselleen ja antaa joitain asioita anteeksi.

Tämä nimenomainen tuoli saa paikan edelleen saunakamarista

ja toiset kaksi pääsevät näkemään maailmaa reissaamaalla tämän kesän asuntoautossa.