Sain viikonloppuna äidiltäni jätesäkillisen vanhoja vaatteita jalostettavaksi tai kierrätykseen vietäviksi. Siinä niitä pyöritellessäni näin mukavan neulepaidan ja siirsin sivuun odottamaan uudestisyntymistä kesäkassina. Selailin vanhaa käsityökuva-arkistoani ja löysinkin pari juttua mitä on tullut tehdyksi vuosien saatossa.

Sisaren puuvillaisesta neuletakista jalostin sohvatyynynpäällisen ja kauppakassin.

Neuletakin helmassa oli kaunis kirjoneuleraita. Jätin sen koristamaan tyynyn toista laitaa ja olemassaolleet napit ja napituslistat toimivat tyynyn pujotusaukkona, vähän kuin pukisi tyynylle takin päälle. Kassin tein hihoista joissa oli kirjoneuleraita ranteissa ja vuoritin sen äidin vanhan ulkoilutakin pikkukukallisella vuorilla.

Muistan ettei minulla silloin ollut rottinkisankoja, joten taivutin sangat tuoreesta, kuorimattomasta pajusta. Porautin miehelläni reiät pajusankojen päihin ja teetätin kierrepakalla kierteet  ruostumattomien teräspuikkojen päihin. Messinkisiä umpimuttereita puikkojen päihin sattui laatikostani löytymään. Siinä työtarpeet kassin sankoihin. 

Siskonpojan pieneksi käyneestä villapaidasta syntyi myös kassi.

Sankoina kirppikseltä löytyneen tosi risan makrameekassin vanhat sangat.

Ostinkin kassin vain sankojen takia!

Hihoista neuloin pitkävartiset sukat itselleni.

Purin ranteiden resorit ja höyrytin langat. Neuloin kantapäät ja kärkiosat uudelleen. Kärkien vaalea kirjoneule sekä varsien ommeltu reuna ovat uutta lankaa.

_ _ _

Muistelot on muisteltu ja työhuoneen pöydällä huutaa turkoosi, pallokuvioinen neulepaita uudestisyntymisen tuskaa...

Mitähän siitä mahtaakaan tulla?