Nyt meni farkkutilkkupeiton suunitelmat uusiksi!

Olin laskenut, että tarvitsen 72 kpl 18x18 cm tilkkua ja 144 kpl 14x14 cm tilkkua. Olihan mulla niitä farkkuja alun toista kymmentä, mutta nuo isommat palat...eihän niitä niin paljon mitenkään niistä farkuista saanut ja vielä pienet päälle. Suurin osa farkuista oli siskon pojan vanhoja. Nuoren pojan farkuissa lahkeetkin ovat niin turkasen kapeita!

Tänään olen ratkaissut pulman yhdellä tapaa ja siitä nyt pidän kiinni. Olen joskus vuosia sitten reissullani ostanut Heinolasta Fida-kirppikseltä pitkähihaisen farkku-paitamekon. Maksoin siitä kokonaisen euron. Silloin jo katselin, että selkäkappaleista saan hyvää materiaalia. Nyt se ostos tulee tarpeeseen. Yhdistän jo ompelemani blokit suorakaiteen muotoon ja reunustan sen sitten suikaleilla jotka leikkaan paitamekosta. Reunoille teen ohuista farkkusuikaleista raidallisen leveän kehyksen. Raidat ovat sitten niin leveitä tai kapeita kun jo kertaalleen leikellyistä farkuista saan loihdittua. Jos materiaali vielä sittenkin loppuu kesken on lähdettävä kerjuulle tuttujen luo!

Sommittelin valmiit blogit mieltäni tyydyttävään järjestykseen ja tälläkin kertaa hylkäsin osan blokeista. Tyttären koira saa niistä aikanaan uuden makuualustan.

Yhdistin ensin toisiinsa jokaisen vaakasuoran rivin blokit ja sen jälkeen yhdistän vaakasuorat rivit vielä toisiinsa. Ongelmaksi muodostuivat kulmien risteyskohdat, jossa saumaan tuli enimmillään kuusi farkkukerrosta! Siunailin mielessäni, että onneksi minulla on teollisuuskone, kotikone tuskin olisi niistä saumoista selvinnyt. Saumat oli pakko avata muuten ne olisivat näkyneet oikealla puolella paksuina rantuina.

Saapi nähdä miten valmiin peitteen tikkaaminen aikanaan onnistuu.