Ostoksilla ollessani törmäsin edulliseen juuttunaruun ja oitis muistin kuinka rönsyliljani tarvitsisi lisää elintilaa.

Ostin kolme narukerää.

_ _ _

Kahdeksankymmentäluvulla oli kovasti muotia solmeilla naruamppeleita. Solmeilin niitä useita. Tein yhden ruukun sekä kahden ruukun amppeleita. Tosin osasin vain yhden solmun ja siitäkin ainoastaan kaksi tapaa yhdistellä niitä. Naruamppelit menivät pois muodista enkä ollut sitä taitoa tarvinnut kuin viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Opetin silloin teini-ikäiselle tyttärelleni tämän solmeilun jalon taidon. Hän innostui siitä niin, että solmeili kesäkäsityönään makrameekassin.

Kas kummaa kuinka kädet muistavat silloinkin, kun jokin taito ei heti siitä aktiivisimmasta muistista löydykään. Vuosikymmenten jälkeen minun oli solmeiltava mallikappale. Sen sentään muistin, että neljän narun nipuista se lähtee. Otin vain lankanipun käteen ja hetken sitä pyöriteltyäni se amppelintekokotaito löytyi.

Senkin hoksasin minkä takia niitä helmiä sinne väliin piti laittaa. Solmeillessa kaksi laitimmaista narua kuluvat sisempiä nopeammin, mutta helmen kohdassa voi näppärästi vaihtaa keskimmäisten ja ulompien narujen paikkaa. Narut pysyvät yhtäpitkinä työn loppuun asti.

Ainoa solmu jonka osaan...

Ensin toinen laitimmainen naru viedään kahden keskimmäisen yli.

Sitten toinen laitimmainen viedään edellisen yli ja keskimmäisten ali ja syntyneestä silmukasta läpi.

Kevyt kiristys. Solmittaessa koko ajan samaan suuntaa solmurivi kiertyy kierteelle.

Solmittaessa vuoronperään oikeankätinen ja vasenkätinen solmu, solmujonosta tulee tasainen.

_ _ _

Nyt amppelin tekoon!

Aloitin kesäfarkkujen ompelun mukavalla mielellä.

Olin ostanut vaalean kesäistä denimiä... taskupussiin kaivelin kukkakangasta tilkkuvarastoistani...hyräilin ja ompelin.

Sitten se vetoketjuhalkio. Olen ommellut vetoketjun housuihin kymmeniä ja kymmeniä kertoja, mutta aina on  pysähdyttävä pohtimaan että kuinkas se taas menikään. Nyt teen itselleni seikkaperäiset ohjeet, tulostan ja teippaan ohjeen kontaktimuovilla ompelukonepöytään! Jospa menis kaaliin.

Vetoketjuhalkion ompeluohje, miten minä sen teen.

1. Huolittele etukappaleiden halkiovarat ja ompele sauma halkion pohjaan asti.

2. Aseta vetoketju etukappaleen halkioreunaan oikeat puolet vastakkain. Vetoketjun hammastus kulkee keskietua pitkin. Jätä vyötärölle 1½ cm saumanvara.

1. 2.

3. Laita koneeseen vetoketjupaininjalka ja ompele vetoketjun loppuun asti halkion pohjan ohi.

4. Leikkaa suojakaitale taitteelta kaksinkertaisesta kankaasta (lev. 2-3 cm). Huolittele. Aseta suojakaitale vetoketjun päälle ja ompele kiinni samasta kohtaa kuin vetoketju.

3.4.

5. Taita suojakaitale oikeaan asentoonsa (vetoketju jää väliin) ja tikkaa vetoketjun reuna tikkauslangalla keskiedun kohdalta. Minulla on käytössäni kaksi konetta. Toisessa on vahva tikkauslanka ja toisessa ompelulanka. Säästän hermoja, kun ei tarvitse vaihtaa lankaa!

6. Taita toinen halkioreuna keskiedun kohdalta vetoketjun päälle, keskiedut kohdakkain. (Kuvassa punaiset nuppineulat = KE) Kiinnitä vetoketju oikealle paikalleen neuloilla.

5.6.

7. Aukaise halkio ja ompele ketju halkioreunaan.

8. Tikkaa halkioreunan reunat tikkauslangalla, ota suojakaitale välistä pois!. Käännä suojakaitale oikeaan asentoonsa ja tikkaa vetoketjuhalkion alareuna.

7.8.

Vetoketjuhalkio on valmis ja työtä voi jatkaa kiinnittämällä vyötärönauhan....

Toivottavasti tästä ohjeesta on jollekin apua.

Laita kommenntti, jos et saa ohjeesta selvää. Yritän tarkennella...

Kevät innoitti siivoamaan lankakoria.

Kopan pohjalla pyöri pieniä lankakeräpalleroita. Niin pieniä, ettei niistä tullut kuin muutama kerros sukan varteen kustakin. Kokosin kaikki keväisen siniset, valkoiset ja vihreät lankajämät ja neuloin "seitsemän langan kevätsukat".

Sisko oli joskus tyttösenä neulonut valkoisesta angoralangasta pitkät rannekkeet (vai liekö säärystimet). Niistä purettu lanka oli päätynyt minun purkulanka-aarteistooni. Yhdet sukan varret olen niistä jo tehnyt ja nyt neuloin loppulangat raidoiksi näihin varsiin.

Varret aloitin vanhalla Nalle-langalla, raidoiksi neuloin edellisistä sukista jäänyttä Kukkaketo-lankaa. Muutaman raidan pätkän sain kahdesta eri vaalean sävyisestä kerän lopusta.

Siskonpojan sinisestä villapidasta purettu lankajämä oli saman väristä kuin taannoin hankkimani 7-veljestä sininen lanka. Villapaidan langoista sain teräosan sinisen raitaosuuden ja 7-veljeksestä siniset kärkikavennukset.... ei ole juurikaan värieroa.

_ _ _

Vielä jäi keränloppuja koriin pyörimään....

Kulunut viikko on vierähtänyt kaikenlaisten äitienpäivälahjojen ja -korttien merkeissä. Pienet koululaiset ovat uutterasti väsänneet äideilleen vohvelipyyhkeitä ja -liinoja, sini- ja valkovuokkotauluja, avinkaulanauhoja yms....

Viimeisetkin kortit ehtivät valmistua...

Tässä yksi malli.

Leikkaa väripapereista kukan lehdet ja varsi, sekä terälehdet ja keskusta. Liimaa ne kartongille. Kuvioi kartongin reunat kuviosaksilla. Kortin teksti on hyvä tehdä kääntöpuolelle tässä vaiheessa.

Terälehdet ja kukan keskusta liimataan täyteen pieniä, sormien välissä rypisteltyjä silkkipaperi palleroita. Tähän on onnen omiaan se kaikkein pienin ja rypistynein silkkipaperisälä mitä löytyy!

Viimeistele kortit kulta-/ hopeatusseilla. Vähän heteitä terälehtien väliin, lehtisuonia lehtiin ja hento reunaviiva....

_ _ _

Hyvää äitienpäivää!

Tämän viikon illat ovat menneet korjausompeluksia tehden.

Villakoirat vilistävät pitkin lattioita, kun talon emäntä vain ompelee. Pölypallerot eivät mahdu enää sänkyjen alle vaan viipottavat pitkin olohuonetta .

Joo huomena minä otan pöilynimurin esille (siis vain esille) tänään kun sain melkein kaikki korjaukset tehtyä. Vein mekon sovitukseen se joutaa hetken odottaa ...

Ensin oli mekko, paitapusero ja paita. Liian iso, liian pieni ja liian pitkä...

yhtä lyhensin, toista kavensin ja kolmatta levensin.

Huomena siis siivotaan!

Nyt on puikkoja heiluteltu...

Kukkaketo kesäsukat valmistuivat Novitan Nalle Kukkaketo langasta.

Sävyjä viime suvelta.

Nurmitädyke - Veronica chamaedrys

Aurinkoisella pihaterassilla on mukava istuskella, kuunnella lintujen kevätkonserttia ja neuloa sukkaa.

Sukkien raitalangoiksi laitan kaikenlaista lankajämää, niin uutta kuin purettuakin. Puretun langan suoristamiseen löytyy niksi blogini "Vanhasta uutta"- kategoriasta, sieltä aika lopusta.

Joskus vain värit eivät ole mieluisia, joten olen kokeillut langan värjäystä. Värinä käytin vanhaa kunnon Dylon-värinappia, keittoastiana oli vanha emalinen pesuvati (tuli ennen äitiyspakkauksen mukana) ja keittopaikkana toimi pihapöydälle roudattu mökin vanha kaasuliesi.

Rohkeasti toimeen ja tässä tulos.

Kuvassa on  siskonpojan harmaasta neulepaidasta purettua lankaa.  Tein kaksinkertaisesta langasta  vyyhdin kyynärvarren ympärille. Vyyhdin toisen pään kastelin vihreään väriliemeen ja huljuttelin sitä siellä hetken. Värjätyn vyyhdin annoin kuivua tuulessa ulkopyykkitelineessä. Langan kuivuttua kerin sen kerälle.

Värjäsin myös vanhaa, ikävän ruskeaa lankaa samassa vihreässä liemessä.

Sukanvarresta näyttäisi tulevan "maastokuvioinen".

Ei ehkä ihan minun tyyliäni, jospa neuloisinkin sukat pojalleni ...

Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä vähäisemmäksi käsityöt käyvät.

Tähän pussukkaan (= koiran namupalapussi) inspiraation antoi eestiläisen tilkkutyötaiteilijan

Marja Matiisenin kirja: Lapitöö eesti kodus.

Teos on viron kielinen, mutta kieltä ymmärtää, kun sitä lukee avoimin mielin. Runsas, kaunis ja yksityiskohtainen kuvitus auttavat asiaa.

Kirjaa ei ehkä saa Suomesta, mutta Tallinnassa kirjaa näkee myynnissä monissa tilkkutyönäyttelyissä ja käsityöpuodeissa.

Itse ostin kirjan vieraillessamme tilkkutyöryhmän kanssa taiteilijan vieraana hänen kodissaan.

 _ _ _

Suosittelen kirjaa!

Tälle päivälle on luvattu poutaista ja aurinkoista säätä sekä melkein viittätoista astetta lämmintä!

Vaihdoin eilen pihan kuivaustelineeseen uudet pyykkinarut. Hohtavat nyt niin valkoisina, että silmiä häikäisee. Laitoin aamutuimaan jo kuuden jälkeen ensimmäisen koneellisen pyykkiä pöyrimään.

Yksi kevään ehdottomista kohokohdista on se päivä, kun ensimmäistä kertaa voi viedä pyykit ulos kuivumaan...

ja tänään on se päivä!

Vanha pyykkipoikapussi oli jo niin huono, että se jouti roskiin ja oli aika ommella uusi.

Malli on vuosien takaa ja käytössä hyväksi havaittu. Parannus edelliseen on sivuaukkojen pyöreä, entistä ottavampi muoto.

Nyt pyykit narulle...

Joskus tulee ihan himo sukan neulomiseen

ja siitä ei selviä kuin neulomalla...

viikko siinä vierähti.

Lankoina Novitan Raitalangan jämät ja sinistä 7-veljestä.

Neuloin sukat ensi talvea silmällä pitäen. Ostin syksyllä talvikengät joissa oli pohjepituiset varret, vaan ei ollut koko talvena sukkia joissa olisi ollut tarpeeksi pitkät sukan varret. Tykkään, että sukan varsi nousee kengän vartta ylemmäksi.

Edessä on koko ihana pitkä kesä ja on hyvää aikaa istuskella terassilla syreenien varjossa ja pistää puikot heilumaan.

Eiköhän ensi talvena sukkia riitä...

Joku järjestys se olla pitää.

Vanhat kansiot ovat saaneet aiheeseen sopivat kannet.

Siellä ne pysyvät järjestyksessä niin mallipalat trikookuoseista kuin pääntien mallitkin.

Luonnokset, kaavat ja ompeluniksit ovat nyt sulassa sovussa

ja aina löydettävissä.

Tein kaksi samanlaista kansiota,

joten ompelin piirtoheitinkalvosta taskut kansioiden selkämyksiin.

Ei tarvitse enää etsiä...

kyllä löytyy !!!

Ei ollut sopivaa kangasta. Painoin sen itse.

Alku aina hankalaa, vaan lopussa kiitos seisoo.

Leikkasin paperista pieniä paitoja. Taitoin paperin ja leikkasin paidat paperin taitteelta, sain symmetrisiä paitoja. Asettelin kuvat kankaalle ja vedin ensimmäisen värin (kankaan pohjavärin), paperipaidat kiinnittyivät seulaan.

Leikkasin sabloonan pinkille paidalle, painoin ...

tein samoin punaiselle ja beigelle paidalle.

Beigeen paitaan ripottelin reijittäjän "reikiä",

sain pallokuvioiset paidat.

Vuorossa siniset...

ja viimeisenä vihreät.

Yksi paitamalli sai jäädä valkoiseksi.

Värin kiinnitys ja kangas on valmis käyttöön.

Kirpparilta tarttui mukaan "vetoketjuviritelmä" ja pitihän sitä sitten itsekkin kokeilla...

vähän lankaa, nappi ja taakse hakaneula.

Tässä näitä olisi, tietäisinpä vain mihin niitä käyttäisin.

Sinistä käytän rintaneulana töissä...

vasemman puoleista valkoisista myös.

Miltähän nämä näyttäisivät laukkuun kiinnitettynä...?

Edelliset farkut ompelin itselleni pari vuotta sitten. Niistä alkaa olla jo haarat puhki ja toiset onnistuin pilaamaan kuivurissa (kutistuivat mokomat). Eilen kaivoin vanhat kaavat esiin. Oletin, että muutoksia olisi tehtävä, eihän ne mitenkään voi enää olla sopivat. Yllätys oli iloinen, kun kaavoille ei tarvinnut tehdä yhtikäs mitään.

Kangastakin löytyi omista varastoista. Ostin kankaan jokunen vuosi sitten Tallinnassa käydessäni, Karnaluksista. Sieltä olen tuonut myös lyötävät farkkunapit ja tikkauslangat. Oli nyt sitten inspiraation iskiessä kaikki tarvittava.

Takataskuihin löysin esikuvan vanhoista, puretuista taskuista, joita niitäkin säästelen.

Paras hetki on yhdistää sivusaumat,

mutta haastavin on edelleen vetoketju.

Lahkeen pituus kruunaa kaiken.

Ompelen ne ensimmäiseen pesuun asti vain "valeeseen". Lahkeet kun tuppaavat aina lyhenemään ihan itsestään. Korjaan pituuden oikeaksi sitten myöhemmin.

Vanhasta paidasta jäi vielä hihat käyttämättä.

Hihat uhrasin tyttären koiran pehmoleluun.

Tikkasin lelun tuplavarmoin ompelein, sillä kaikki tähänastiset lelut ovat kokeneet kovan kohtalon. Täytteeksi laitoin vanhaa pallokuituvanua ja kahisevia roskapusseja. Täytin "Misun" vain löysästi, onpahan sitä sitten mukavampi retuutella ja kahistella.

Lemmikkieläinkaupasta ostetusta, esimmäisestä kahisevasta pehmolelusta "Tappaja-ankasta" on enää vain muistot jäljellä. Toinen kahiseva lelu "Majava" on ollut niin kovassa pöllytyksessä sekin, että täytteet pursuilevat ulos siitäkin.

_ _ _

Onkohan terrierin kestäviä leluja vielä keksittykään?

Kesäkassi on nyt valmiina, vain kesä puuttuu!

Äidin vanha neulospaita oli työstynyt mielessäni reilun viikon ajan.

Eilen se sitten lakkasi vaivaamasta. Siirryin tuumasta toimeen ja ompelin siitä vuorillisen, lompakkotaskullisen kesäkassin.

Kaivelin runsaita kangasvarastojani ja löysin juuri sopivan sävysen ja kesäisen oloisen vuorikankaan. Purettujen vetoketjujen laatikosta silmiini osui rohkean violetti vetoketju lompakkotaskun sulkemiseksi. Tähän ikään mennessä olen jo ymmärtänyt vetoketjullisen lompakko-/ kännykkätaskun tarpeellisuuden. Ei siis enää synny kasseja ilman vuoriin ommeltua taskua.

Taskupala asetetaan vuorikankaan päälle oikeat puolet vastakkain. Tikataan suorakaiteen muotoinen, hieman vetoketjua pienempi ommel. Suorakaiteen sisäpuoli leikataan auki (kuva) ja taskupala käännetään aukosta vuorin nurjalle puolelle.

Vetoketju ommellaan aukkoon vuorin oikealta puolelta. Kiinnitetään toinen taskupala edelliseen reunoja pitkin ommellen.

Tasku on valmis.

Lopuksi ommellaan vuori miehustaan.

Minulla oli ylimääräiset bampu-sangat, joille jätin pujotuskujat kassin yläreunaan.

Kassi on valmis kesäaamujen torireissuille.

Kännykkä sekä lompakko kulkevat nyt turvallisesti mukana.

Koko eilisen pitkäperjantain tuli taivaalta vettä, räntää ja lunta, ihan koko päivän!

Oli siis oivaa aikaa perehtyä jätesäkilliseen kierrätettäväksi saamiani vaatteita.

Kumosin sängylle koko jätesäkin sisällön ja ryhdyin lajittelemaan: tuunattaviin, purettaviin ja kierrätettäviin.

Sadeviitta sai uuden helman vinokaitaleesta.

Pysyy tytär kuivana ulkoiluttaessaan koiraa syyssateilla.

_ _ _

Joukosta löytyi trikoovaate, joka oli valmistettu ihanan ohuesta ja kevyestä trikoosta.

Siitä tein uuden, oivan matkayöpaidan, sen kun täytyy olla mahdollisimman kevyt ja pieneen tilaan mahtuva.

Lyhensin helman, ompelin tukinauhat olkapäille ja uudistin pääntien. Eihän siitä mikään loistokas tullut, mutta palvelee tarkoituksessaan.

Kukapa sitä yöllä silmiään auki pitäisi ja paitaansa tarkastelisi.

_ _ _

Joukosta löytyi myös aarteita.

Vanha baskeri ja päällystettyjä nappeja. Näille löytyy toistaiseksi paikka minun  "aarrelaatikostani".

Jonain päivänä ne löytävät sieltä tiensä uuteen käyttötarkoitukseen.

_ _ _

Loput kierrätettävät vaatteet vein UFF:n laatikkoon.

Sieltä ne toivottavasti matkaavat maailmalle ja löytävät tarvitsijansa.

Sain vitosluokan opettajalta pussillisen pieniä muovisia juomapulloja ja vienon toiveen, josko keksisin niistä jotain mukavaa.

Ajatus tekeentyi mielessäni viikonlopun yli, kunnes oivallus tuli ihan yhtäkkiä. Olin heittämässä roskikseen jo osan terälehdistään tiputtaneita tulppaaneja, kun  ryhdyin tarkastelemaan tulppaanin terälehden muotoa tarkemmin. Siitä se oivallus sitten lähti.

Vanhaa kunnon kreppipaperia jälleen.

_ _ _

Leikkasin kuviosaksilla vihreästä kartongista 10x10 cm kokoisen palan. Piirsin juomapullon pohjan kokoisen ympyrän kartongin keskelle ja leikkasin ympyrän keskipisteestä viiltoja ympyräviivalle asti. Kieräytin juomapullon ympärille kreppipaperia (hieman venyttäen). Taitoin alareunat pullon pohjalle ja yläreunat työnsin pullon suun sisään. Varmistelin vielä vähän liimalla.

Työnsin pullon kartongin reiän läpi. Kartongista tuli tukeva jalusta. Laitoin hieman liimaa väliin ja kipparsin "heinän" kärkiä. Värjäsin pieniä (pullon suun kokoisia) paperimassapalloja vesiväreillä ja annoin niiden kuivua. Taittelin terälehdiksi kreppipaperia haitarille ja keskeltä vielä poikki. Leikkasin kuvan mukaisia lehdykkäpareja (8 kpl). Huomaa kreppipaperin suunta, kuvassa paperi venyy vaakasuuntaan!

Tein keltaisesta niinestä "hedekimppuja". Ryhdyin asettelemaan terälehtipareja pullon suulle. Hieman liimaa reunaan ja asettelin lehdykkäpareja ristikkäin. Sormella tökkäsin lehdykät reilusti syvälle pulloon (1..1,5 cm). Lisäsin näin kaikki 8 lehdykkäparia. Kerrosten väleihin laitoin hieman puikkoliimaa.

Viimeisen kerroksen päälle asettelin hedekimpun ja lopuksi tyrkkäsin värjätyn massapallon keskelle reikää, kuin korkin pullon suuhun (liimaa vähän väliin). Terälehti kerrallaan venytin kreppipaperilehtiä sormien välissä, keskeltä kohti terälehden reunoja ja aika läheltä tyveä. Aloitin sisimmistä terälehdistä ja etenin kohti uloimpia.

Kevättä,

kevättä...KEVÄTTÄ!

Istutin pelargonian pistokkaita ruukkuihin. Oli kahta väriä: perinteistä punaista ja vaaleanpunaista.

Vaan miten muistaisin mikä mikin on?

Olin illalla selaillut kevään 2001 Askartelulehteä ja bongannut sieltä leppäkerttukortin.

Siitäpä alkoi öttömöttiäisten kevätvaellus kukkapurkkeihin.

Tein pistokasruukkuihin kukinnon väriset öttömöttiäiset!

Sitten syntyi kortteja...

kansia sekä kuvia.

Oikeita ötököitä odotellessa...

aurinkoista kevättä!

Olipa kerran äidin vanha paitapusero ja kirpparilta ostettu pahvikantinen kansio,

kumpikin jo parhaat päivänsä nähneet.

Yhdessä niistä tuli "tuunauskansio"

Opin aikoinaan tilkkutöiden opettajalta miten kansion voi uudistaa. Tässä sama tekniikka, mutta sovellettuna minun tarpeisiini.

Paidan keskiosasta se syntyi. Napit ja napituslista jäivät kansion selkämykseen, taskut etu- ja takakansiin.

Kansio yltä ja päältä...

sisältä ja sivusta...

ja näin se syntyy...

Tarvitaan kansio, päällyskangas (eli tässä tapauksessa se oli paita) ja pala vuorikankaaksi sopivaa kangasta.

Katso kuvasarja yllä.

1. Aseta kansio avattuna päällyskankaan oikealle puolelle. Mittaa ylä- ja alareunaan saumanvarat (1 cm), sekä sivuille kangasta n. 3/4 kannen leveydestä kannen taskuja varten.

2. Käännä kansitaskut kansien mukaan ja poista kansio, saat näin oikean mitan. Päärmää kansitaskujen reunat nurjalle.

3. Leikkaa vuorikangas kuvan osoittamalla tavalla ja aseta se päällyskankaan päälle, nurja puoli päällepäin. Ompele pitkät sivut yhteen (kansion ylä- ja alareuna) saumanvaran leveydeltä.

4. Käännä kansion päällys oikein päin ja pujota kansion kannet kansitaskuihin. Vuorikangas jää piiloon.

5. Päällystetty kansio on valmis.

Piirretyssä kuvasarjassa kankaan oikeapuoli on pilkullinen (op) ja nurjapuoli on valkoinen (np).

_ _ _

Mitäpä meillä olisi ellei säästettäisi?!!!